Me ja Ranskis

Lihaksikas, liikkuva ja hyvin hengittävä ranskanbulldoggi.

“Ranskis”
“Ranskis”, tuo verraton koirarotu, vaikka eihän tuo oikein koiraa muistuta. Iso pää, isot korvat, pieni tiukka kroppa, kaikki vähän epäsuhtaa – pikku koira, mutta samalla niin iso koira, ainakin luonne ominaisuuksiltaan ja egoltaan.

Historia
Rotu tuli minulle tutuksi vuosituhannen vaihteessa. Tuolloin perheeseemme kuului ranskis ja pääsin läheltä seuraamaan kasvatustyötä kyseisen rodun kanssa. Päätin jo silloin, että jos joskus otan bokserin lisäksi jonkun muun rodun, se on juuri ranskis. Aloitin boksereilla kasvatustyön omalla kennelnimellä vuonna 2007 boksereilla ja ensimmäinen ranskispentue syntyi viime vuonna(2017). Useaan otteeseen vaimoni kanssa asiasta keskustelimme, mutta puheet jalostukseen liittyvistä ongelmista(urokset eivät astu, nartut eivät kykene synnyttämään) mietityttivät. Olimme läheltä seuranneet Päivi Hakulin Bullrunners -kennelin toimintaa ja tartuimme tilaisuuteen, kun meille tarjottiin sieltä pentua sellaisesta linjasta, missä tiedettävästi ainakin kaksi sukupolvea on synnyttänyt itse ja hoitanut erinomaisesti pentunsa. Nämä olivat tärkeimmät kriteerit, kun perheeseemme tuli ensimmäinen ranskiksemme Koko(Bullrunners Ginny).
Sen ottaminen juuri tietyistä linjoista kesti kaksi sukupolvea, narttumme Kokon (Bullrunners Ginny). Ja Koko on synnytti viime vuonna itse seitsemän pentua ja hoiti ne hienosti ensimmäisestä päivästä luovutukseen saakka.

Terveys
Ranskiksillahan ei ole PEVISAa, kuten esim. boksereilla, eli on ranskisyhdistyksen suositukset vanhemmille, mutta ei kennelliiton puolelta tullutta pakkoa. Me, kuten varmaan moni muu myös, tutkitutamme koiramme kuten asiaan mielestämme kuuluu – selkä, lonkat ja sydän sekä DM-geenitestaus selkäydinrappeuman estämiseksi. Nämä tutkimukset halutaan luonnollisesti myös urokselta. Jokaisella rodulla on omat terveydelliset riippakivensä, siksi on vaikea vastata, onko ranskis sairasrotu. Omalla nartullamme on kunnon kuono osa, jonka vuoksi se varmaan ei näyttelyissä pärjääkään, mutta se kulkee tämän vuoksi kaikkialla siellä mukana, missä bokseritkin – pitkät lenkit, metsäretket ja uimista se rakastaa. Se palautuu nopeasti rasituksesta eikä sitä tunnu haittaavan hellepäivät.

Tulevaisuus
Kasvatusideologiaa nyt tässä vaiheessa kolmen pentueen jälkeen on turha edes kirjoittaa tähän, mutta sen aika näyttää – tavoite on kuitenkin kristallinkirkas: lihaksikas, liikkuva ja hyvin hengittävä ranskanbulldoggi.

“Koira ei ole ‘melkein ihminen’ enkä tiedä suurempaa loukkausta koirien lajia kohtaan kuin kuvailla sitä sellaiseksi.”

Kennel Vaa’as
Timo Kokko

Vaa’as Hattara, “Ymmi”

Kokon pennut 2017, 7 tyttöä

Äiti ja Tytär

Vaa’as Ajattara, “Penni”